Laurin keskimmäiset

Lisätty sivut Nurmeskylän Lauri Meriläisen (1827-1892) kahdelle keskimmäiselle lapselle: Riitta ja Paavo avioituivat nelikymppisinä, eivätkä ilmeisesti saaneet jälkeläisiä.

Sivustolla on runsaasti linkkejä Kansallisarkiston digitoimiin kuviin. Kuvat sijaitsivat aiemmin Digitaaliarkistossa, mutta viime vuoden maaliskuussa Kansallisarkisto sulki sen käyttöliittymän ja uudelleenohjasi linkit Astia-palveluun, jossa kuvat nykyisin ovat käytettävissä. Olen pikku hiljaa vaihtanut sivuston linkkiosoitteita johtamaan suoraan Astiaan. Samalla olen täydentänyt ja korjannut monia sivuilla olevia henkilötietoja.

Pieniä lisiä

Kuluneen vuoden aikana sivustolle on tullut vain pieniä korjauksia ja täydennyksiä. Tuoreimmista täydennyksistä mainittakoon Ilvesvaaran Juho Meriläiselle (1850-1905) lisätty kuolinilmoitus ja linkki perukirjaan. Anna Meriläisen (1840-1921) lapsilistasta poistin kysymysmerkillä varustetun tyttären; ei ollut hänen. Kiitos Leena E:lle huomiosta.

Tietoa sivustosta -sivulle lisäsin äsken selvennyksen, että olen nimennyt sukuhaarat ensimmäisten sukupolvien asuinpaikan mukaan (Karhunpää, Lipinlahti, Nurmeskylä ja Vieki). Kustakin sukuhaarasta Meriläisiä levisi muille seuduille, myös toisten haarojen kantakyliin.

Tiina Ollintytär

Lisätty ensimmäinen uusi henkilösivu yli vuoteen. Sen sai Olli Meriläisen ja Elli Korhosen tytär Tiina Nurmeskylän sukuhaarasta. Ennestään oma sivu oli jo Tiinan pikkuveljellä Ollilla.

Palamattomien kirjojen ääressä

Jälleen on kulunut aikaa viime postauksesta. Sivuille on kuitenkin tullut paljon tarkennuksia, korjauksia ja uusia tietoja koskien erityisesti syntymä-, vihkimis- ja kuolinaikoja.

Kävin nimittäin kesällä Nurmeksen kirkkoherranvirastossa tutustumassa niihin 1800-luvun lopun historiakirjoihin, joita ei vielä ole digitoitu. Sukututkijakollega jatkoi siitä mihin jäin edeten 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle.

Selvisi muun muassa se, että Nurmeksen vihittyjen luettelot 1830-luvulta eteenpäin ovat tallessa – toisin kuin aiemmin taisin täällä arvella. Vuosien 1863-1865 kohdalla tosin on aukko, kuten kuolleiden luettelossakin.

Isompi aukko on syntyneiden luettelossa, vuodesta 1880 elokuuhun 1886 asti. Tämä pätkä tuhoutui HisKin mukaan Nurmeksen kirkonkylän palossa 20. heinäkuuta 1891. Myös vuosien 1886 ja 1891 väli on puutteellinen. Ehkäpä alkuperäiset sivut niiltäkin vuosilta paloivat ja papit kirjasivat kastettuja jälkikäteen uudestaan, sikäli kuin se oli mahdollista.

Näitä kirkonkirjatietoja sulatellessa menee vielä hyvän aikaa. Asuinpaikkojen kartoitusprojekti saa toistaiseksi levätä.

Asuinsijoja jäljittämässä

Viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo yli kolme kuukautta. Uusia henkilötietoja en ole sivuille tänä aikana laittanut, mutta olen etsinyt perheiden asuinpaikkoja ja lisännyt linkkejä Maanmittauslaitoksen Karttapaikkaan.

Seuraavassa kerron, millä tavalla minulla on tapana selvitellä asuinpaikkojen sijaintia. Esimerkkinä toimii talo, jota nurmekselainen Gabriel Meriläinen (1785-1850) henki- ja rippikirjojen mukaan isännöi 1840-luvun puolivälissä. Talon maakirjanumero oli Ylikylä 18, isonjaon jälkeen Ylikylä 28. Minulla ei ennakkoon ollut käsitystä, missä päin Ylikylää tila on sijainnut

Ensimmäiseksi katsoin Veijo Saloheimon kirjoittaman ’Nurmeksen historia’ -teoksen isäntäluettelosta, että talon nimi oli Havukka. Lisäksi tarkistin, ettei taloa ollut mainittu eikä sen paikkaa osoitettu Saloheimon toisessa julkaisussa ’Pohjois-Karjalan asutusmuodot 1600-luvulla’.

Päätin vilkaista Nurmeksen vuoden 1915 henkikirjasta, tunnettiinko talo siihenkin aikaan Havukka-nimellä. Kyseinen sivu kuitenkin puuttui Arkistolaitoksen Digitaaliarkistosta – samoin henkikirjan 1910 vastaava sivu!

Tarkemmin katsoen henkikirjasta ei sittenkään puuttunut välistä sivua, vaan vain joukko Ylikylän taloja tietyltä numeroväliltä. Mieleeni juolahti, että nämä talot oli saatettu liittää 1900-luvun alussa perustettuun Valtimon pitäjään. Näin olikin, Ylikylä 28 löytyi Valtimon henkikirjasta 1915 – ja oli nimeltään Havukka.

Tämän jälkeen tein Karttapaikassa haun Havukka-sanalla, mutta sellaista kohdetta ei löytynyt nyky-Valtimolta. Nurmeksesta löytyi Havukka-niminen metsäalue ja Havukkala-niminen tuttu maatila, mutta kumpikin kaukana Valtimosta.

Seuraavaksi silmäilin, mitä Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat – siis 1970-luvun peruskartat – kertoivat Valtimon ja Nurmeksen rajaseudusta. Vaan ei osunut näköpiiriin Havukkaa eikä Ylikylä 28:aa Saramojoki-lehdeltä, Sivakka-lehdeltä tai Valtimo-lehdeltä.

Palasin Karttapaikalle ja hain kaikki Havukka-alkuiset paikat koko Suomesta. Kun karttaa tarkensi Nurmeksen Ylikylään, kylän Valtimoon rajoittuvaan osaan, läheltä toisiaan löytyi Havukkavaara, Havukkalampi ja Havukkapuro. Tämä ei voinut olla sattumaa.

Eikä ollutkaan. Kun etsin saman alueen vanhan peruskartan Saramojoki-lehdeltä, näin että Havukkavaaran eteläpuolella sijaitsivat maakirjanumero Ylikylä 28:n tilukset. Aiemmin karttalehteä silmätessäni en ollut sitä havainnut. Jossakin vaiheessa 1900-lukua tila oli siis siirretty takaisin osaksi Nurmeksen pitäjää. Tilusten keskellä sijaitsi peruskartassa Rinteelä-niminen talo. Nyt täytyi tarkistaa, olisiko se aiemmin tunnettu nimellä Havukka.

Tarkin painettu kartta alueesta ennen 1970-luvun peruskarttaa on vuoden 1941 taloudellinen kartta mittakaavassa 1:100 000 – ja onneksi satun sellaisen omistamaan! Siitä selvisi, että Rinteelän nimi todellakin oli ollut Havukka. Tai ainakin suurin piirtein samalla paikalla sijaitsi silloin Havukka-niminen talo.

Gabriel Meriläisen hallitessa tilaa sata vuotta aikaisemmin Havukan pihapiiri on voinut olla hiukan eri kohdassa, mutta Ylikylä 18:n (uusi 28) sijainnin saattoi nyt kuitenkin riittävällä varmuudella ja tarkkuudella osoittaa Karttapaikalta.

Neljä sisarusta

Höljäkässä vaikutti 1800-luvulla kaksikin aviottomana alkunsa saanutta Antti Meriläistä. Heistä nuoremmalle syntyi neljä lasta, joista Helena avioitui Pielisjärven Varpaseen ja isänsä kaima Antti kotipitäjään. Nuorempien sisarusten vaiheissa on hämärää. Anna palveli piikana Nurmeksessa ja Pielisjärven puolellakin, mutta sitten jäljet katoavat. Juho muutti suutarin oppilaana Sortavalaan ja sieltä Viipuriin, missä näyttää harjoittaneen suutarin tointa. Juho eli ilmeisesti perheettömänä, mutta sen enempää hänen Viipurin-ajastaan ei ole selvinnyt.

Suomalan väkeä

Höljäkän Kortelan isännäksi nousseelle Antille syntyi ainakin yhdeksän lasta, mutta näistä vain Anna selvisi aikuiseksi. Hän jatkoi Kortelan eli Suomalan viljelyä miehensä Markku Eskelisen kanssa. Kun Markusta jätti aika, talonpitoon ryhtyi poika Heikki.

Anna ilmoitti puolisonsa kuolemasta sanomalehdessä, mikä ei tuolloin ollut vielä aivan yleinen tapa:

Karjalatar 15.1.1901.

Miehensä viereen siunattiin aikanaan myös Anna. Muut hautakivessä mainitut ovat Heikki-pojan kolme lasta, Annan Anni-äiti ja tämän toinen mies Olli sekä Ollin toinen vaimo:

Eskelisten perhehauta Nurmeksen hautausmaalla huhtikuussa 2014.

Jokikylän Juhon lapset

Kopraksen Rantalasta Jokikylään päätyneen Juhon lapsista Tiina Maria oli kahdesti naimisissa ja asui Nurmeskylässä itsellisen ja mäkitupalaisen vaimona. Antti Paavo eli renkinä, mökkiläisenä ja loisena Jokikylässä ja Savikylässä, Leena loisen vaimona ja irtolaiseksikin kirjattuna Jokikylässä ja Karhunpäässä. Juho asusteli renkinä, loisena ja mökkiläisenä samoissa maisemissa, kunnes toisen puolisonsa kanssa muutti Kontiolahdelle. Anna kiersi Nurmeksen eri kyliä ennen avioitumistaan Jokikylään, missä kuoli vähän päälle kolmekymppisenä.

Tähän Lipinlahden Meriläisten haaraan päättyy seitsemännen sukupolven esittely. En jatka Nurmeskylän ja Viekin sukuhaaroihin, sillä niissä jo kuudes polvi ulottui 1900-luvun puolelle. Seuraavaksi laajennan kesällä avaamaani osiota ”Muut”.

Mäkitupalaisia

Kaaperi Gabrielinpojan kymmenestä lapsesta neljä selviytyi aikuisikään ja perusti perheen. Kaaperi, Sikke ja Heikki jäivät kotikyläänsä Lipinlahteen, Kaisa avioitui Viekiin. Kaikki näyttävät eläneen vakiintuneilla sijoilla, enimmäkseen mäkitupalaisen asemassa.

Tiina Heikintytär

Heikki Heikinpojan tytär Tiina miniöityi Leinosille Lipinlahden Heikkilään. Sieltä perhe muutti Saramon Leppivaaraan. Vanhuusvuotensa Tiina vietti Juho-pojan luona Valtimolla.

Tiinan ainut sisarus, Heikki-veli, oli kuollut ennen Tiinan syntymää. Samalla katkesi neljänteen sukupolveen Meriläisten Heikki-linja Lipinlahden Haikolassa.