Asuinsijoja jäljittämässä

Viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo yli kolme kuukautta. Uusia henkilötietoja en ole sivuille tänä aikana laittanut, mutta olen etsinyt perheiden asuinpaikkoja ja lisännyt linkkejä Maanmittauslaitoksen Karttapaikkaan.

Seuraavassa kerron, millä tavalla minulla on tapana selvitellä asuinpaikkojen sijaintia. Esimerkkinä toimii talo, jota nurmekselainen Gabriel Meriläinen (1785-1850) henki- ja rippikirjojen mukaan isännöi 1840-luvun puolivälissä. Talon maakirjanumero oli Ylikylä 18, isonjaon jälkeen Ylikylä 28. Minulla ei ennakkoon ollut käsitystä, missä päin Ylikylää tila on sijainnut

Ensimmäiseksi katsoin Veijo Saloheimon kirjoittaman ’Nurmeksen historia’ -teoksen isäntäluettelosta, että talon nimi oli Havukka. Lisäksi tarkistin, ettei taloa ollut mainittu eikä sen paikkaa osoitettu Saloheimon toisessa julkaisussa ’Pohjois-Karjalan asutusmuodot 1600-luvulla’.

Päätin vilkaista Nurmeksen vuoden 1915 henkikirjasta, tunnettiinko talo siihenkin aikaan Havukka-nimellä. Kyseinen sivu kuitenkin puuttui Arkistolaitoksen Digitaaliarkistosta – samoin henkikirjan 1910 vastaava sivu!

Tarkemmin katsoen henkikirjasta ei sittenkään puuttunut välistä sivua, vaan vain joukko Ylikylän taloja tietyltä numeroväliltä. Mieleeni juolahti, että nämä talot oli saatettu liittää 1900-luvun alussa perustettuun Valtimon pitäjään. Näin olikin, Ylikylä 28 löytyi Valtimon henkikirjasta 1915 – ja oli nimeltään Havukka.

Tämän jälkeen tein Karttapaikassa haun Havukka-sanalla, mutta sellaista kohdetta ei löytynyt nyky-Valtimolta. Nurmeksesta löytyi Havukka-niminen metsäalue ja Havukkala-niminen tuttu maatila, mutta kumpikin kaukana Valtimosta.

Seuraavaksi silmäilin, mitä Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat – siis 1970-luvun peruskartat – kertoivat Valtimon ja Nurmeksen rajaseudusta. Vaan ei osunut näköpiiriin Havukkaa eikä Ylikylä 28:aa Saramojoki-lehdeltä, Sivakka-lehdeltä tai Valtimo-lehdeltä.

Palasin Karttapaikalle ja hain kaikki Havukka-alkuiset paikat koko Suomesta. Kun karttaa tarkensi Nurmeksen Ylikylään, kylän Valtimoon rajoittuvaan osaan, läheltä toisiaan löytyi Havukkavaara, Havukkalampi ja Havukkapuro. Tämä ei voinut olla sattumaa.

Eikä ollutkaan. Kun etsin saman alueen vanhan peruskartan Saramojoki-lehdeltä, näin että Havukkavaaran eteläpuolella sijaitsivat maakirjanumero Ylikylä 28:n tilukset. Aiemmin karttalehteä silmätessäni en ollut sitä havainnut. Jossakin vaiheessa 1900-lukua tila oli siis siirretty takaisin osaksi Nurmeksen pitäjää. Tilusten keskellä sijaitsi peruskartassa Rinteelä-niminen talo. Nyt täytyi tarkistaa, olisiko se aiemmin tunnettu nimellä Havukka.

Tarkin painettu kartta alueesta ennen 1970-luvun peruskarttaa on vuoden 1941 taloudellinen kartta mittakaavassa 1:100 000 – ja onneksi satun sellaisen omistamaan! Siitä selvisi, että Rinteelän nimi todellakin oli ollut Havukka. Tai ainakin suurin piirtein samalla paikalla sijaitsi silloin Havukka-niminen talo.

Gabriel Meriläisen hallitessa tilaa sata vuotta aikaisemmin Havukan pihapiiri on voinut olla hiukan eri kohdassa, mutta Ylikylä 18:n (uusi 28) sijainnin saattoi nyt kuitenkin riittävällä varmuudella ja tarkkuudella osoittaa Karttapaikalta.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Neljä sisarusta

Höljäkässä vaikutti 1800-luvulla kaksikin aviottomana alkunsa saanutta Antti Meriläistä. Heistä nuoremmalle syntyi neljä lasta, joista Helena avioitui Pielisjärven Varpaseen ja isänsä kaima Antti kotipitäjään. Nuorempien sisarusten vaiheissa on hämärää. Anna palveli piikana Nurmeksessa ja Pielisjärven puolellakin, mutta sitten jäljet katoavat. Juho muutti suutarin oppilaana Sortavalaan ja sieltä Viipuriin, missä näyttää harjoittaneen suutarin tointa. Juho eli ilmeisesti perheettömänä, mutta sen enempää hänen Viipurin-ajastaan ei ole selvinnyt.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Suomalan väkeä

Höljäkän Kortelan isännäksi nousseelle Antille syntyi ainakin yhdeksän lasta, mutta näistä vain Anna selvisi aikuiseksi. Hän jatkoi Kortelan eli Suomalan viljelyä miehensä Markku Eskelisen kanssa. Kun Markusta jätti aika, talonpitoon ryhtyi poika Heikki.

Anna ilmoitti puolisonsa kuolemasta sanomalehdessä, mikä ei tuolloin ollut vielä aivan yleinen tapa:

Miehensä viereen siunattiin aikanaan myös Anna. Muut hautakivessä mainitut ovat Heikki-pojan kolme lasta, Annan Anni-äiti ja tämän toinen mies Olli sekä Ollin toinen vaimo:

Eskelisten perhehauta Nurmeksen hautausmaalla huhtikuussa 2014.

Eskelisten perhehauta Nurmeksen hautausmaalla huhtikuussa 2014.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Jokikylän Juhon lapset

Kopraksen Rantalasta Jokikylään päätyneen Juhon lapsista Tiina Maria oli kahdesti naimisissa ja asui Nurmeskylässä itsellisen ja mäkitupalaisen vaimona. Antti Paavo eli renkinä, mökkiläisenä ja loisena Jokikylässä ja Savikylässä, Leena loisen vaimona ja irtolaiseksikin kirjattuna Jokikylässä ja Karhunpäässä. Juho asusteli renkinä, loisena ja mökkiläisenä samoissa maisemissa, kunnes toisen puolisonsa kanssa muutti Kontiolahdelle. Anna kiersi Nurmeksen eri kyliä ennen avioitumistaan Jokikylään, missä kuoli vähän päälle kolmekymppisenä.

Tähän Lipinlahden Meriläisten haaraan päättyy seitsemännen sukupolven esittely. En jatka Nurmeskylän ja Viekin sukuhaaroihin, sillä niissä jo kuudes polvi ulottui 1900-luvun puolelle. Seuraavaksi laajennan kesällä avaamaani osiota ”Muut”.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Mäkitupalaisia

Kaaperi Gabrielinpojan kymmenestä lapsesta neljä selviytyi aikuisikään ja perusti perheen. Kaaperi, Sikke ja Heikki jäivät kotikyläänsä Lipinlahteen, Kaisa avioitui Viekiin. Kaikki näyttävät eläneen vakiintuneilla sijoilla, enimmäkseen mäkitupalaisen asemassa.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Tiina Heikintytär

Heikki Heikinpojan tytär Tiina miniöityi Leinosille Lipinlahden Heikkilään. Sieltä perhe muutti Saramon Leppivaaraan. Vanhuusvuotensa Tiina vietti Juho-pojan luona Valtimolla.

Tiinan ainut sisarus, Heikki-veli, oli kuollut ennen Tiinan syntymää. Samalla katkesi neljänteen sukupolveen Meriläisten Heikki-linja Lipinlahden Haikolassa.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Puolisisarukset eri maissa

Juho Gabrielinpoika sai kahden vaimonsa kanssa viisitoista lasta, jotka miltei kaikki menehtyivät ennen aikuisikää. Tyttäristä aikuisiksi selvisivät Anna ja Leena. He jäivät omine perheineen Nurmeksen–Valtimon alueelle, kun Juho-isä muutti toisen vaimonsa ja pienimpien lastensa kanssa Venäjälle.

Juhon nuoremmista lapsista täysi-ikäiseksi ylsi Heikki. Hän perusti perheen ja asui Pietarin seudulla. En toistaiseksi ole löytänyt heitä alueen kirkonkirjoista.

Edellisessä postauksessa mainitsemistani rikkoutuneista karttalinkeistä olen korjannut muutamaa vaille kaikki – ja joitain uusia linkkejä olen lisännyt.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Karttalinkkejä katkennut

Kansalaisen karttapaikka on muuttanut uuteen osoitteeseen ja modernisoinut käyttöliittymäänsä. Samalla osa karttapaikkaan johtavista linkeistä on rikkoutunut. Korjailen niitä pikku hiljaa. Onneksi useimmat vanhat linkitykset ovat säilyneet toimivina ja vievät perille myös uudessa karttapaikassa.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Passilla Venäjällä

Lisätty sivut Ylikylästä Venäjälle muuttaneen Heikki Gabrielinpojan lapsille. Tosin juuri muuta en näistä ole saanut selville kuin mitä on raapustettu Suomen passiviraston pitäjänkirjoihin sekä passilla olijoiden sivuille Nurmeksen rippikirjoihin.

Heikin lapsista Antti meni kahdesti naimisiin, ensin Venäjällä, sitten synnyinseudullaan Nurmeksessa siellä väliaikaisesti oleskellessaan. Anna avioitui Tuusniemeltä Venäjälle muuttaneen miehen ja varhain kuollut Juho nähtävästi inkerinmaalaisen naisen kanssa. Sisaruksista neljäs, Heikki, menehtyi 18-vuotiaana.

Lisätietoa sisaruksista saattaisi löytyä Inkerin seurakuntien kirkonkirjoista. Ainakin Markkovassa suku vaikutti.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Halmejärven Antin tyttäret

Antteja Lipinlahden sukuhaarassa piisasi. Lipinlahden Kivelästä ikämiehenä Halmejärvelle muuttanut Antti Meriläinen sai kuusi tytärtä, joista vain Anna Stiina selvisi yli 25-vuotiaaksi. Anna Stiinan perhe asui pääasiassa Kuohatin metsänhoitopiirin alueella, ensin appiukon luona Heinävaarassa, sitten omassa Välivaaran torpassa.

Anna Stiinan siskoista Helena ehti saada lapsen ennen varhaista poismenoaan. Siskossarjan vanhin, Marketta, kuoli Helenan tavoin 25-vuotiaana. Marketan nimi jäi pitkäksi aikaa kummittelemaan rippikirjoihin maininnoin ”ei ehtoollisella 10 vuoteen”.

Triviaa: Anna Stiinan tytär Hilma Anna Kristiina on luultavasti ensimmäinen kolme etunimeä saanut Meriläisen lapsi Pielisen Karjalassa.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi